Hui, hai! Elossa ollaan,

vaikka päivitykset ovatkin jääneet taas vähille.  

Sukka-lapasprojekti edistyy nykäyksittäin. Siksipä laitankin tähän vain pari kuvaa neulottujen kasasta, eritellyt kuvat saanen  tänne sitten kun olen vähän kostuttanut tekeleitäni ja saanut ne jotakuinkin esittelykuosiin.  Nyt yritän saada kasan kasvamaan että on jotain mitä viedä Joulukylän myyjäisiin ja vähän muuallekin.

Pihapuuhat sain loppuun viime viikonloppuna, joten toivon todellakin että ehdin neuloa enemmän.

Pihapiirissä näyttää nyt tällaiselta. Moneen vuoteen en ole laittanut koristuksia kuistin kaiteelle talveksi, mutta kesäkukkien jäljiltä hopealehdet olivat niin hyvässä kunnossa että en raatsinut heittää niitä vielä pois vaan laitoin callunat kaveriksi. Ihan kelvolliselta näyttää:

Rappupielessä oleva obeliski sai valot tämän kuvan ottamisen jälkeen, 

 ja portinvartijana toimii vanha pata tämmöisine höystöineen:

Tämmöiset olivat terveiseni tällä kertaa.

Ihanaa lokakuun loppua kaikille!

- ievastiina

Puikot on kaivettu esille...

ja opettelua on ollut koko neulomistouhu kun moneen kuukauteen en ole neulonut.

Parit miesten perussukat neuloin Laurin sukkalangasta ihan oman pään  mukaan ja yhdet "Oliverit" Merja Ojanperän ohjetta noudatellen. Kaikissa koko on 42 ja neuloin kolmosen puikoilla. Ja niin kuin kuvastakin näkyy niin käsiala on pahasti hakusessaan.

Myöskin Merja Ojanperän kirjan "Kauneimmat villasukat" ohjetta mukaillen neuloin  naisten sukat Nallesta kokoa 38.   Malli on nimeltään Helmi Orvokki, oma versioni tosin ilman helmiä ja orvokkeja. Seuraavan kerran neulon nämä  ihan ohjeen mukaan Seiskasta, tulee jämäkämpi lopputulos eikä tällaiset lerput.

Muutaman lapasparinkin sain aikaan, Rockit ja Pöllöt Jorid Linvikin kirjan Den store Votteboka - ohjeella ja vanhalla, vuodelta -78 olevan Suuren Käsityökerho-lehden ohjeella Karjalan käköset.

Kaikissa lankana Nalle ja puikkokoko 2,5.

Nyt on puikoilla Karjalan Käköset  l-valkoisella ja sinisellä.  Saa nähdä taas tuleeko niistä käyttökelpoiset.

Mutta kunhan saan valmiiksi niin pistän tänne arvioitaviksi.

Siihen saakka hämyisiä iltoja ja ahkeria puikkoja!

- ievastiina

...aloittamista vaille valmista...

Tilasin viikonloppuna  Novitalta vähän hypisteltävää

ja tänään  ostin muutaman Lauri-sukkalankakerän K-raudasta (?), lieneekö rautalankaa kun rautakaupasta sai ...

Joka tapauksessa nyt on ryhdistäydyttävä ja ainakin sadepäivinä kaivettava puikot esille ihan tekemisen malliin. Parit lapaset ainoastaan olen saanut väsättyä, kolmannet ovat puikolla. Takkuaa tuo kirjoneule ihan kunnolla, tuntuu  kuin oikeakätisellä olisi kaksi vasenta kättä..

No kai se tästä taas lähtee kun vähän potkii....

Sateen ropinaa teillekkin ken täällä vierailette!

Ievastiina

Elokuuta!

Kuukausi alkoi maton viimeistelyllä. Kesän aikana olen kutonut muutaman maton joista viimeisin on tässä:

Maton koko 85 x 180, loimi musta egypt.  15 säik. kalalanka, kude 2 puuvillakangasta, 1 puuvillatrikoo,  tehosteraidat puuvillatrikoota, väri pinkki-vihreä-valkoinen  turkoosin ja voimakkaan pinkin värisin tehosteraidoin. Tässä pohjan väritystä lähempää:

Hassua, miten tuo vihreä näyttää pinkin kanssa kudottuna aivan harmaalta - eritoten kuvassa.

Lapsenlapsi, neiti 8 v. saa tästä omaan huoneeseensa uuden  maton.

Joskohan tämän tekeleen valmistuttua saisi puikot esille. Pikkuhiljalleen  alkaa olla tarvetta "mummolan hätävarakopan täyttöön" ja joulumyyjäisiinkin olisi syytä  aloitella jo jotain tarjolle laitettavaa. Millään ei malttaisi tulla tuolta pihalta sisälle ja asettua paikailleen muuta kuin  korkeintaan pahimman sateen aikaan.

Iloista ja aurinkoista alkanutta elokuuta kaikille!

- ievastiina

No huh-huh,

onpas vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi on puikoiltani mitään pudonnut. Aivan kauhistuin kun kurkkasin tänne, huhtikuussa viimeksi olen neulonut. Osaankohan enää lainkaan...
No kaikkeen on syynsä vaikka selittelyltä vaikuttaakin. Olen puuhastellut pihahommissa - kotona kasvarin ja kukkapenkkien kimpussa sekä mökillä kasvimaalla,  poiminut sieniä ja marjoja. Ihan hyvää hyötyliikuntaa sen jälkeen kun koko talven olin  istua nyyköttänyt  sohvan  nurkassa aamusta iltaan jotain näpräten.
Nytkään ei ole esiteltävää  neulomusten osalta, mutta uudesta kirjahankinnastani on kuitenkin pakko hehkuttaa. Kirjan tekijä on nuori rohkea suomalainen suunnittelija Lumi Karmitsa, ohjeet kirjoneuleita ja varsin hauskoja sellaisia.
Kaikista  malleista on  (Jorid Linvik-tyyliset) selkeät  ruutupiirrokset ja näin ensi katselulla tuntuisi varsin toimivalta tottumattomammankin neulojan  käyttöön.

Pitänee kokeilla  toteuttaa muutamaa ohjetta!

Niin, kirja on kuukauden kirjana SSKK:ssaja saatavana myös Adlibrikseltä, hinta alle 30 e.


Näillä jatketaan...
- ievastiina

Melkein kuukausi...

on vierähtänyt siitä kun olen viimeksi täällä käynyt päivittelemässä. Aika on todellakin kulunut ihan siivillä. Pihahommia niin kotona kuin mökilläkin on ollut ihan kiitettävästi,  aikaansaannokset ovat kuitenkin  jääneet kaiken muun härdellin  jalkoihin. Käsitöitä en varmaan pian osaa tehdä lainkaan, pakkasin puikotkin komeron perukoille kun neulominen alkoi niin kovin tökkiä.

Suureksi ilokseni minulla on osaava tytär, joka heiluttelee puikkoja hyvin näppärästi. Äitienpäivälahjaksi sain häneltä  kuvassa näkyvät, aivan ihanat raitasukat. Ne on neulottu Katia Darlingista, ovat ihanan pehmoiset ja aivan mahdottoman lämpimät.

Kuvan vihreisiin sukkiin tytär on suunnitellut kuvion  muunnellen raitasukkien kuviota ja toteuttanut neuleen Novitan Nallesta.  Nämä ihanuudet  sain eilen synttärilahjaksi kuvasssa näkyvien unikonsiemenpussien  ja leinikkikortin myötä. Nyt on äiteellä sukkia kun vain raatsisi käyttää!!  Unikot ovat yksilempikukistani, nyt on siemeniä moneen lähtöön!!Kiitos Marjo!

 

Olen myös kovin otettu kuvan Viherrinkimyymälän lahjakortista. Kiitos Jarno ja Maria, tulen käyttämään tuon pikimmiten!  

Tälläista mukavaa välipalaa on ollut tarjolla tavalliseen arkeen ja mansikkakakkua on syöty.   Pihatöissä riittää tekemistä vielä vaikka kuinka joten käsitöistä ei saattane tulla postauksia ihan lähiaikoina.

Mukavaa toukokuun loppua kaikille ja iloisia kevään juhlia niille joilla juhlia on tiedossa!

Ens kertaan  - ievastiina                                                                              

                                                                                   

..haahuilua...

Ärsyttävää, kun mistään puuhasta ei saa kunnon otetta. Käsitöiden tekeminen on ihan jumissa, neulominen ei lähde luistaakseen vaikka muutamaan kertaan olen aloitussilmukoita luonutkin.  Samoin mattokankaan edistyminen on aika tikkuista.  Taimia olen kasvatellut hissukseen ja  edelleenkin himoitsen jotain kasvarin tapaista tuohon pihalle.  Saas nähdä miten käy....
Pihahommat eivät ole vielä suuremmin käynnistyneet, on vielä aika märkää vaikka lumet alkavatkin olla tiessään.  Lisäksi hammaslääkärikäynnit ovat sekoittaneet  ohjelmaa parina päivänä.

Yhtenä päivänä sain sentään leivottua, mutta sekään ei mokailematta onnistunut. Tarkoitus oli leipoa riisipyöröjä ja laitoin taikinan tulemaan. Ihmettelin miksi taikina on niin vaaleaa - mikä vika jauhoissa....No eihän se vika jauhoissa ollut, olin sen suuremmin pussin kylkeen katsomatta  holauttanut taikinaan vehnäjauhoja hiivaleipäjauhojen sijasta. Leivoinpa sitten vehnäsämpylöitä

ja muutaman aurajuustopatongin.

Puuro odotti kuitenkin pyörötaikinaa, joten se hiivaleipätaikina  tekeille ja leipomaan.

Hyviä olivat kaikki lämpimäiset ja  pakastinkin  täyttyi ihan kertaheitolla.

Koska uusia, valmistuneita käsitöitä ei ole kuvattavaksi laitan kuvan vuosia sitten ristipistoilemastani keittiön seinällä roikkuvasta taulusta.

Ommellun kuvan koko  on 25 cm x 35 cm. Malli oli  aikanaan jossain espanjankielisessä lehdessä enkä ihastukseltani voinut jättää sitä tekemättä.  Taulu on ommeltu aidakankaalle 7 pistoa/cm ja värejä oli liki 50.  Tämä on ristipistotöistäni haastavin, kaunein ja  rakkain ja asettuu keittiömme seinälle paremmin kuin hyvin.

Tällaiset tarinat tänään, nyt lähden uhmaamaan säätä ja ripustan pyykit narulle.

Takatalvetonta viikonloppua kaikille!

Kaikkeen sitä ryhtyykin...

Viimeksi ilmestyneen  Cross Stitcher-lehden kylkiäisenä tuli pieni pistoilupaketti: puinen, valmiiksi rei'itetty pohja lankoineen ja muine tykötarpeineen.

Ajattelin, että helppo homma,   piankos tuo nyt on on pistoiltu ja pikkulikka saa leikkeihinsä ommellun pupusen. Vaan eipä käynytkään ihan sormia näpsäyttämällä. Puiselle palikalle pistoileminen ei ollutkaan helppoa enää siinä vaiheessa kun piti päätellä ompelulangat. Kankaalle pistoillun työn päätteleminen on leikkiä kun kangas taipuu mutta tuo ei antanut jälkeä yhtään.  No sain kuitenkin työn - vajaan 8 cm:n mittaisen pupusen - valmiiksi,

työn taustapuolelle levitin vielä  ohuelti väritöntä puuliimaa varmistamaan että päätellyt langat eivät pääse leikeissä purkautumaan.

Taas olen siis kokemusta rikkaampi, ennen en ole edes nähnyt tuollaisia valmiiksi rei'itettyjä pohjia saati sitten pistoillut. Ja  samalla sain muistutuksen omien kykyjeni yliarvioimisesta - sen kun vain muistaisi edes seuraavaan päivään.

Neulominen ei oikein innosta, kokeilin eilen, mutta purkuun meni sekin vähäinen aloitus.  Sadepäivän ratoksi laitoin taikinan kohoamaan, riisipyörösiä olisi tarkoitus leipoa. Saa  nähdä millaisin lopputuloksin tästä selviydyn.

Mukavaa viikkoa kaikille!

- ievastiina

Lopultakin lankaa...

Vanhan perinnerukin kesyttäminen olikin hankalampaa kuin ennalta arvasin. Rukin osat ovat kuluneet ja vuosien saatossa haristuneet,  pyörä on hieman vino, ämmän ja samalla nyörin kiristys haasteellista. Niinkuin Tuulia Salmelan  Kehrääjän käsikirjassa todetaan, vanha  ja kunnossa oleva perinnerukki soveltuu hyvin osaavalle kehrääjälle.  Minun tapauksessani oli kaksi puutetta: huonossa kunnossa oleva rukki ja osaamaton, aloitteleva kehrääjä.

Mutta sinnikkyyteni palkittiin kuitenkin omasta mielestäni ihan ruhtinaallisesti. Nyt on vyyhdellä  kolmisäikeistä lampaanvilla/koirankarvalankaa 185 g /n. 400 m, suhde 40/60.  Lanka on kerrattu osin kolmelta päältä, osin ketjukertauksena. Ketjukertaus on mielestäni hieman hankalaa ns.nopealla rukilla, kolmelta päältä kertaaminen onnistui hyvin,vaikka rullatelineen virkaa toimitti muovikori ja pitkät puikot ilman jarrua.

Tässä vyyhti ennen pesua, kierre on mielestäni kohdallaan, muutama saparo ja solmimalla tehty säikeen jatkaminen kyllä näkyy...

Pestynä lanka näyttää kuohkeammalta,  langan paksuuden vaihtelu näkyy kyllä selvemmin kuin pesemättömässä...

..mutta olen ikionnellinen siitä,että onnistuin saamaan aikaan lankaa.
Seuraavasta kehruuksesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että edelleenkin kesyttelen tuota Ristiinaa ja  luultavasti kokeilen kehrätä  alpakkaa, niitä villoja kun minulla on neljässä eri värissä  yhteensä reilu puoli kiloa.  Kehruuajankohta on myös avoin, mattokangas on puissa ja pihahommat ihan huulilla joten katotaan mitä syntyy.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

- ievastiina
++++
Lisäänpä tähän muutamia kuvia vanhasta Ristiinasta:

 ..vanhoja rullia on käytössä vielä pari kappaletta, mies sorvasi joitakin kappaleita lisäksi....

 ..ämmä on kiilattu pahvin paloilla toimivaan asentoon kun kiristin on liian väljä eikä kiristysvara riitä..

..nuo koristekoukerot mietityttävät miteköhän ja millä aineilla ne on mahdettu aikanaan tehdä....

++++ 
- ievastiina

...ei aivan Anelmaista....

mutta vähän viitteitä siihen suuntaan noissa musta-harmaissa,  Nallesta neulotuissa lapasissa

Toisen lapasparin vihreä on Nallea ja sininen todella vanhaa Suupohjan Kehruutehtaan nylonvahvisteista Harmonella-kampalankaa, niinkuin kerän pohjalla olleesta vyötteestä selviää:

Ostin langan aikoinaan reilut parikymmentä vuotta sitten  Anttilasta  silloisen markka-ajan hintaan  12,90/100 g -  ja tietysti sen kilon säkin.  Nuorimmaiselleni,  jonka paitalangaksi tämä oli ostettu, maksoin  kerimispalkkaa muistaakseni  markan vyyhdeltä.  
Paitaa tästä langasta ei koskaan neulottu koska väri ei loppujen lopuksi  ollutkaan hänelle mieluinen.  Pitkällisten lankavalintojen jälkeen paita neulottiin tummemmasta sinisestä ja tämä jäi lojumaan kaappiin. Nyt olen yrittänyt suoltaa tätä lankaa pienempiin neuleisiin,  mutta aika riittoisalta näyttää.  Käsinpestävänä ei myöskään kuulu monen suosikkeihin. No mummolan hätävarakopan lapasina menee, vanuttuu ja paranee käytössä.
Että semmmonen tarina tällä langalla.

Viikon aikana aikaa kului enempi lehtien lukemiseen kuin käsitöihin. Puutarha-aiheiset lehdet ovat niin täynnä kaikkea ihanaa....mistä vain aikaa ja voimia  kaikken kivan puuhasteluun sitten kun pihahommiin lopulta pääsee.

Mukavaa  ja aurinkoista  alkanutta huhtikuuta!

- Ievastiina

... on päässy hämärtymään...

tuo neulepuikkojen tarkotus. Mitään valmista  niillä ei kuukauteen syntynyt ennenkuin tänään repäsin

neulomalla ekaluokkalaiselle lapaset. Just sen verran löytyi Nallen jämiä, että näihin 150 cm:n kokoisiin löytyi  tarpeet - ihan kokonaiset 42 g. Ja voin sanoa että oli takkuista tuo neulominen, ajatukset pyörivät etupäässä siemenostoksissa ja kylvöksissä,ei ole paljon neulomisajatuksille sijaa ellei ole ihan pakottavaa tarvetta. Nyt oli!  Menivät suoriltaan puikolta sormia lämmittämään ja - kuraleikkeihin tietysti!
Tässäpä sitä taas riittääkin kuukaudeksi sulattelemista.

Muuten menee mukavasti, aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Samaa toivon teille muillekin!

- Ievastiina

Hyvää Pääsiäistä!

Aamuinen lumisade on enää muisto vain ja aurinko pilkottelee pilvien lomasta. Ihmeellinen vaikutus vähäiselläkin valoisuudella saati sitten auringolla.

Jos nyt pyhinä saisi käsitöistä kiinni ihan eri otteella kuin viime päivinä.   Tosin, saatoin  kuluneella viikolla loppuun aiemmin mainitsemani Unikko-tyynyn. Nyt tuota tyynyä katsellessani tuntuu kuin olisin palannut ajassa taaksepäin monta kymmentä vuotta, tuli ihan mummolafiilikset. Mutta tykkään unikoista niin paljon ja menee vielä aikaa ennen kuin pääsen ihastelemaan niitä kukkapenkistäni  joten  - olkoon menneeksi tämän kerran....

Tämä kävisi tietenkin myös pääsiäiskukasta, mutta varmuuden vuoksi ostin keltaisia tulppaaneita pari nippua, keltainen  kun valaisee harmaammankin päivän.

Siispä toivottelen iloa ja valoa pääsiäiseenne!

- ievastiina

..linnunlaulua...

..kuuluu aamuisin jo varsin paljon! Ja lokit ovat saapuneet ja se jos mikä  on kevään merkki -  viikonloppuna  rapunpielestämme otettu kuva  tosin kertoo ettei  se samainen kevät ole meillä vielä kaikilta osin ihan tässä ja nyt...

vaikka narskut kukkivatkin..

Sitkeitä kukkia nuo narsissit,  aluksi roikkuivat puolikuoliaan näköisinä  kun kohtasivat kylmää, mutta muutaman päivän kuluessa ovat ryhdistäytyneet eivätkä  enää ole millänsäkään.

En tiedä kipeytyikö selkäni katolta pudonneiden lumien lapioimisesta vai rukin ääressä kyhjöttämisestä  - vaiko  molemmista - mutta alkuviikko on ollut varsin kivulias.

Kehräämiseni on edistynyt kuitenkin sen verran, että yhden säierullan sain kerratuksi. Ketjukertauksena kertasin ja lanka näytti  ennen pesua ( = kastelu haaleassa vedessä ilman pesuainetta)

ihan kohtuullisen hyvältä, ei liian ylikierteiseltä vaikka säiettä kehrätessä niin kuvittelin...

Kuivatuksen jälkeen lanka oli hieman pörröisempää - ilmeisesti koirankarvan ansiosta - mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. 

Seuraava lanka tulee olemaan myös kolmisäikeistä, tarkoitukseni on kerrata se suoraan rullilta. Jännä nähdä miten se  kokeilu onnistuu.

 Nyt en ole kehrännyt pariin päivään, sillä pistelin yhden pienen ristipistotyön tässä välillä.
Maanantaina ostamani ristipistolehden kylkiäisenä

oli pieni, soma ompelupaketti korttipohjineen  ja sehän täytyi pistellä ihan heti tuoreeltaan.

Eikä siitä lainkaan hassumpi tullutkaan.

Tällaista ajankulua olen harrastanut. Eilen siihen liittyi myös ihana auringonpaiste ja ihan yhtä hyvältä näyttää tänä aamunakin. Siispä  seuraavaksi levitänkin pyykit ulos kuivumaan.

Mukavaa viikkoa  ja palmusunnuntaita!

Virpomisiin!!!

 - ievastiina

Kissamaista naistenpäivää!!!

Ostin muutama viikko sitten ristipistoiltavakseni kaksi tarjouksessa ollutta koristetyynyn päällistä. Nyt ensimmäinen tekele on valmis - jopa niin valmis että se on ommeltu kiinni taustakankaaseen ja laitettu tyyny sisälle. Olen siis joutunut tekemään tuttavuutta ompelukoneen kanssa, mikä on aika harvinaista minun  tapauksessani.... Mutta hyvin onnistui sekin koitos....

 

Luulen, että saaja ilahtuu kun tulee mummolaan loppuviikosta ja saa tämän käsiinsä.

Toinen ompelus kuvaa unikoita, tarkoitus on saada siitä aikaan  saman kokoinen, 40 cm x 40 cm - kokoinen tyyny ihan kotisohvalle.  Mutta siitä sitten aikanaan....

En ole aikaisemmin ommellutkaan tuollaista valmispakettia sen enempää kanavatyönä kuin ristipistoinakaan joten nyt on sekin lysti koettu. Helppo ja joutuisa tehtäväksi, sen kun vaan pistelee sen suurempia ajattelematta.

Eilen kävin pitkästä aikaa kampaajalla, joten nyt olisi virtaa vaikka mihin kun ei tarvitse enää kulkea säkki päässä.  Kampaajalla käynti piristää vähintäänkin yhtä paljon kuin auringonpaiste, mutta viimeksi mainittu vain tuntuu olevan kovasti hakusessa.

Titityytä, ystävät! Se tarkoittaa kevättä!!!!

- ievastiina

..tässä se on....

elämäni ensimmäinen rukilla kehräämäni säie,  n. 50 g lampaanvilla/koirankarvasekoitusta.

En voi väittää että tämä olisi syntynyt helposti, mutta nyt on ainakin tuntumaa hankittu. Varmasti seuraavan rullan kehrääminen sujuu helpommin..... ainakaan en aio luovuttaa. Kertaaminen näyttää aikanaan tuleeko tästä lankaa ensinkään  - ja jos tulee niin millaista. Ainakin nyt minusta tuntuu että kierrettä on aivan liikaa ja säie on paksuudeltaan epätasaista. Nyt jätän tekeleeni rullalle lepäämään ja kehrään loput  karstatut lepereet.
Rukkikin on mitä nyt ikivanha rukki voi olla, väljyyttä ja kulumista on vähän ympäriinsä....mutta  luulen, että jos opin tällä kehräämään niin paremmalla rukilla se ei ole enää edes haasteellista. 

Voittajafiiliksin...

 - ievastiina

Aurinkoista karkauspäivää!

Helmikuu on mennyt hieman ihmetellessä, käsitöitä ei ole valmistunut kuin nimeksi. Karkauspäivän ansiosta tämän kuun saldo hieman kohentui kun päästelin hetki sitten puikoilta huivin - ja tällä kertaa neuloin sen ihan itselleni.

Mallin kekkasin SK 2/2016-lehdestä, lanka - yksi poikani kehruuksista - on  koostumukseltaan 70% merinoa 30% seacellia, ihanan pehmoista ja seacellin ansiosta mukavan liukasta neulottavaa. Menekki  tähän  metrin mittaiseen huiviin oli 161 g, neuloin 5,5 mm:n pitkillä puikoilla. Oli muuten jännä tunne neuloa pitkästä aikaa pitkillä puikoilla, yleensä tulee käytettyä pyöröjä  kun ne ovat niin kätevät ja keveät.

Poika pyöräytti minulle karstamyllyllä vähän kehrättävää. Tässä   parisataa grammaa lampaanvillan ja koirankarvan sekoitusta  suhteessa n. 40/60.

Sain  myös lainaksi pojan karstat, joilla harjoittelin koiran karvan karstaamista. No eihän se homma ihan sormia napsauttamalla sujunut,

kun en juurikaan ole karstoja käyttänyt, mutta kyllä näistä lepereen tapaisista varmaan saa jotain  aikaiseksi. No,  harjoitus tekee varmaan tässäkin  mestarin - ja siihenhän on pyrittävä että motivaatio säilyy. Heh!
Edellispostauksessa olleiden  säärystimien langan kehräsin  karstaamattomasta karvasta, mutta luulen että tästä karstatusta homma hoituu paljon kätevämmin, ainakin liiat takut  ja roskat jäävät karstoihin.

Toivottelen uudet lukijani tervetulleiksi joukkoon ja jään tältä osin odottelemaan soittoa hammaslääkäriltäni - tiedossa pientä hammasremonttia....

 Valoisaa päivää!

- ievastiina

..eipä tullut niitä joogasukkiakaan vaan...

neuloin lopulta säärystimet.

 Neuloin 4o 4 n kierrettä - siitä tuli mukavan muhkea pinta eikä ollut yhtä yksitoikkoista neulottavaa kuin pelkkä joustinneule. Yläjoustimen jälkeen tein reikäkerroksen ja pujotin valmiisiin säärystimiin ketjusilmukkanauhan mahdollista kiristystarvetta silmällä pitäen.  47 cm pitkiin säärystimiin lankaa kului metriä vaille 91 g, ts. koko kehruus, eikä se ole paljon.
  
Vaikka ite sanonkin, niin näistä tuli aika kivat. Tykkään langan väristä, siinä näkyy koko naapurin koiran värien kirjo - aika maanläheinen väritys vaaleanharmaasta beigeen ja tumman harmaaseen.  Lanka ei ollut kovin tasaista sen enempää paksuudeltaan kuin väriltäänkään, mutta ihanaa neulottavaa kuitenkin. Mieltäni lämmitti kovasti se kun saaja oli todella otettu näin  henkilökohtaisen uniikista neuleesta.


Muuta käsityötä ei ole syntynytkään,  aika on mennyt lumitöissä ja keuhkoja pihalle yskiessä. On nimittäin oikein vuosikymmen yskä päällä.

Nuorimmaiseni lupasi tuoda minulle varastoistaan pestyä lampaanvillaa ja seuraavan kehruukseni olen ajatellut tehdä siitä ja koirankarvasta noin puolet ja puolet kumpaakin.  Yritän antautua vähän enemmän tuolle kehräämiselle, siinä on niin paljon sellaista mitä ei opi kuin tekemällä ja taas tekemällä.
 Kuitenkin ihan ensiksi on vuorossa lapsenlapselle luvattu, ristipistoiltava kissatyyny ja sitä tarvikepakettia innolla odottelen.

Ilahduin kovasti kun olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa Knea! Joukkoon mahtuu vielä muitakin....

Aurinkoisia päiviä odotellessa

- ievastiina

Koirankarvalankaa..

...syntyi lopulta - hieman hitaasti, mutta kuitenkin - 91 g /320 m.

Kehräsin langan yksinomaan koirankarvasta ja pesin valmiin langan haalealla vedellä ilman pesuainetta. Kehrättävä karva oli sellaisina tuppoina mihin  se oli koiraa harjattaessa jäänyt, siis valmiina lepereinä, hieman irtoroskia ja takkuja joukossa, mutta muuten ihan mukavaa. Itse kehrääminen oli hieman työlästä puuhaa, sillä karva on vähän liukasta yksinään kehrättäväksi.   Nyt ymmärrän hyvin sen, miksi kehräämöt  käyttävät koirankarvalangassa mukana lampaanvillaa, se kun sitoo kehrättävät kuidut paremmin toisiinsa.  Minulla vain oli ihan vissi tarkoitus  tehdä tuo lanka tällä tavalla sen vuoksi, että saan neulotuksi pienen kiitoslämpimäisen karvasäkin lahjoittajalle. Aluksi suunnittelin neulovani kämmekkäät, mutta lankaa on nyt sen verran, että taidan saada neulotuksi siitä joogasukat.  Ja ellei  tämä lanka riitä  niihin niin saan  kehrätyksi lisää, sillä karvaa on vielä vaikka kuinka paljon ja tuotantolaitos - naapurini hollannin pystykorva Usko - pyörii edelleen.

Mutta nyt langat kerälle että pääsen neulomaan.

Mukavaa torstaipäivää!

- ievastiina

...yks juttu unohtu tuossa päivällä...

Paistoin tänään  elämäni ensimmäisen pataleivän. Niin, hurahdin tällaseen muotivirtaukseen.
Leipä onnistui todella hyvin, tuli maukasta, rapeakuorista ja muhevaa. Kannattaa kokeilla jos  omistaa rautapadan ja jos vain vähänkin kiinnostaa.... netti on täynnä erilaisia ohjeita...

Oma leipäni  valmistui näin: eilen iltapäivällä laitoin taikinakulhoon n. puoli litraa vehnäjauhoja ja pari desiä kaurahiutaleita, 1 tl kuivahiivaa, n. puoli ruokalusikallista murskattua sormisuolaa, n. 3,5 desiä lämmintä vettä (ei yli 42 asteista ettei hiiva pala). Sekoitin nämä kaikki keskenään - siis vain sekoitin puuhaarukalla) ja jätin löysän taikinan tekeytymään vuorokaudeksi. Peitin taikinakulhon tuorekelmulla johon tein  muutaman reiän.
Tänään n. vuorokausi myöhemmin, laitoin padan uuniin ja uunin lämpenemään 230 asteiseksi. Uunin ja padan lämmetessä kaadoin taikinan  runsaasti jauhotetulle leivinpöydälle ja kääntelin nuolijalla  levinneet  taikinan reunat  yhdeksi "kasaksi". Kun uuni oli lämmennyt nostin padan hetkeksi pois uunista, siirsin taikinan yhtenä kasana  kuumaan pataan, laitoin kannen päälle ja padan uuniin. Puolen tunnin paistamisen jälkeen otin kannen pois ja annoin leivän paistua vielä parikymmentä minuuttia. Kypsä leipä oli helppo kumota padasta. Vaikeinta olikin odottaa leivän jäähtymistä ja herkuttelemaan pääsyä.

Heti herkkuhetken jälkeen laitoin uuden taikinan tekeytymään, joten  vielä huomenissakin on luvassa samaa herkkua. 

Jokohan tässä nyt tulivat kaikki kiireellä kerrottavat  asiat. Näin pimeänharmaana päivänä tuntuu olevan  puutetta älykkäästä tekemisestä, joutaa kerrankin surffailemaan koneella melkein työkseen....

Enskertaan!

- ievastiina

..liukasta laskiaista...

..mutta varovasti, taitaa olla varsin liukasta tien päällä. En kaipaisi  ensinkään vesisateita, mutta kai tähän on tyydyttävä. Ja sama kai se on mitä taivaalta tulee niin kauan kuin tuvan katto pitää kaiken ulkopuolella. Käsitöiden tekoon - tai tekemättömyyteen - sillä ei liene merkitystä, tulos on yhtä vähäistä.

Otin pitkästä aikaa värttinän ja koirankarvasäkin esille.

Hitaasti mutta varmasti on syntynyt ohuen ohutta säiettä, rullalla sitä on 32 g ja värttinän vieressä on kehräämätöntä karvaa 23 g. Laskujeni mukaan näistä syntyy valmista, ohutta  3-säikeistä lankaa sen verran että saan pieneen naisihmisen käteen käyvät kämmekkäät.  Ja ellei lankaa tule tarpeeksi niin karvaa kehrättäväksi on vielä iiiso säkillinen...

Onhan minulla toki vanha rukkikin, Ristiina nimeltään, mutta toistaiseksi vieroksumme toisiamme.  Kerron,  jos ja kunhan pääsemme  läheisempään ja molempia osapuolia tyydyttävään kosketukseen, toistaiseksi ongelma on muodostunut minulle henkilökohtaiseksi.

Edellistä ongelmaa  miettiessäni  ja siihen ratkaisua hakiessani olen tyytynyt tutkailemaan hankintojani, talvella ostamaani Neulemestari-kirjaa  ja loppuviikolla ilmestynyttä Suuri Käsityö-lehteä

sekä varsinkin tätä kotipuutarhurin hyötykasviopasta,

tämä kun tuo keväisen mielen ihan käden ulottuville.

 Yritän kuitenkin pitää käsityöt ja puutarhahommat erillään - varsinkin näin kirjallisessa mielessä -  ja sen vuoksi  olen myös Taimella...

Tämmöistä puuhastelua on ilmassa tällä kertaa,  jotain muuta seuraavalla...

Iloista laskiaissunnuntaita!